Juorukellot
san./säv. kalle ahola
koiraa laihaa omatunto soimaa
se viluissansa nälissänsä vikat hilut
käpälissänsä tilaa kaukopuhelun doorikselleen
kuin tuota öölikuonoa, niin myös don huonoa
kaipuu piiskaa, hävinnyttä kotiin hoputtaa
hän anoo lupaa saada ovees koputtaa
beibi, älä jätä idus-lintuasi yksin
uivat murtuneet siivet vielä kipsiliemessä
ei, ei, ei, ei, ei, ei
ruikuttaja joo säkin joskus oo
beibi, älä jätä idus-lintuasi yksin
hoida sitä hetki sademetsäseimessä
ei, ei, ei, ei, ei, ei
katinkultakakkuaan saa peiton alle unohtaa
tai se alkaa parkumaan
liikaa hiivaa apinaa riivaa
viereltä naaraan kauhukseen herää
pääparka muistinsirpaleita kokoon kerää
aivan liian monta kertaa mokannut
mustan aukon muistiin pokannut on myös don huono
joka sikarinsa stumppaa
jos et suo hänelle illan viimeistä humppaa
beibi, älä jätä, blah, blah jne.